Urheilun kekkonen

syyskuu 30, 2018 | By Lisää

Kyllä juuri näin: ei kakkonen vaan Kekkonen. Urheilun ihmisiä eivät ole vain urheilijat, vaan myös urheiluvaikuttajat ja urheilukulttuurin liikuttajat. Sellainen ihminen oli Jukka Uunila, täydeltä nimeltään Ahti Juhani Uunila. Hän on ehtinyt tehdä paljon töitä suomalaisessa urheilussa eikä ole mikään ihme, että häntä rinnastetaan Urho Kekkoseen.

Urheilun kekkonen

Vaikeina Aikoina Syntynyt

Jukka syntyi vuonna 1923 Oulussa suojeluskunnan aluepäällikön ja kansakoulunopettajan perheeseen, ja asui lapsuuden aikana Himangalla. Siellä tuli tehtyä maanviljelyä koko perheen voimin Jukan kaksi veljeä mukaan lukien. Jossain vaiheessa koko perhe vaihtoi asuinpaikkakuntansa Kokkolaan, ja Jukka liittyi siellä Kokkolan Pallo-Veikkojen toimintaan harrastamaan jalkapalloa. Jalkapalloilijaksi Uunila ei kuitenkaan kehittynyt, vaan keskittyi enemmän yleisurheiluun ja siitä tarkemmin puhuen 400 metrin aitajuoksuun. Hänen urheilu-ura ei ollut mitenkään merkittävä, sillä hän kilpaili vain kansallisella tasolla ja hyvin aikaisin siirtyi valtakunnallisiin valmennus- ja järjestötehtäviin. Uunila kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1941 ja siinä olisi ollut mainio mahdollisuus lähteä rakentamaan omaa uratietä, mutta poliittinen tilanne muutti kaiken: poika lähti jatkosotaan suoraan koulun penkiltä. Sieltä hän kuitenkin palasi ja valmistui liikuntaneuvojaksi Suomen urheiluopistossa Vierumäellä. Hyvin pian, vuonna 1946, hänestä tuli Suomen Urheiluliiton aluevalmentaja. Tässä roolissa hän on elänyt vain kolme vuotta ja siirtyi sen jälkeen Kuortaneen urheiluopiston ensimmäisen johtajan tehtäviin, missä toimi vuodesta 1949 vuoteen 1960. Jatkoura toi taas muuton: nyt oli matka Seinäjoelle Ilkka Oy:n toimitusjohtajan työn perässä, mutta sekään ei kestänyt kuin kaksi vuotta, ja Uunila muutti Helsinkiin. Siellä hän työskenteli Kvartto Oy:n toimitusjohtajana yksitoista vuotta. Kvartto Oy oli Veikkauksen omistama kirjapaino, ja siellä hyvin menestynyt Uunila siirtyi sen jälkeen Veikkauksen toimitusjohtajan tehtäviin. Hänen aikoina Veikkauksen liikevaihto ja tuotto kasvoivat merkittävästi, ja vuonna 1976 Uunila sai kauppaneuvoksen arvon.

Urheilutoimintaa

Urheilutoimintaa

Jukka Uunila tuli yleisurheilun lajiliiton Suomen urheiluliiton johtokuntaan vuonna 1951, kun hän oli vasta 27-vuotias. Puheenjohtaja hänestä tuli vuonna 1965 suomalaisen yleisurheilun lama-aikana, ja Uunila käynnisti silloin liitossa uuden kehittämisohjelman. Sen tarkoituksena oli organisaation taloustilanteen parantaminen, valmentajakoulutuksen lisääminen, erilaisten johtamiskoulutusten järjestäminen ja muutenkin koko organisaation uudistaminen. Ohjelma toi tuloksia: kun Uunila luopui puheenjohtajan tehtävistä vuonna 1974, Suomi oli ehtinyt tehdä jo isoja menestyksiä urheilussa ja tilanne oli siis korjaantunut. Samalla otteella Uunila oli toiminut myös Olympiakomiteassa.

Suomen Valtakunnan Urheiluliitto oli taas Uunilalle kokonainen haaste. Hän toimi sen puheenjohtajana 1990-luvun alussa ja juuri hänen kohdalleen sattui sen ajan lama, jota ennen järjestö oli ehtinyt sijoittaa lainarahaa mitä erilaisiin toimintoihin: papereita oli toimistotaloista, laskettelukeskuksista ja kelomajoista. Kaikki nämä sijoituskohteet kärsivät lamasta merkittävästi, ja näin siis kärsi myös Suomen Valtakunnan Urheiluliitto. Vaikka Uunila oli koko ajan kannustamassa ajatusta yhdestä ja ainoasta urheilun keskusjärjestössä, tuolla hetkellä niitä oli SVUL:n lisäksi vielä kolme: Työväen Urheiluliitto TUL, ruotsinkielisten urheilujärjestö CIF ja pelkän jalkapallon asialla toiminut Suomen Palloliitto. Valtio ryhtyi osallistumaan kuvioon erilaisilla säästöohjelmilla ja vuonna 1993 syntyi uusi keskusjärjestö SLU, Suomen Liikunta ja Urheilu. Uunilan johtama SVUL ei kuitenkaan siihen enää mahtunut. Uunila on ollut hyvä johtaja, ja hän unelmoi lapsuudessa upseerin urasta. Sodan sekoessa suunnitelmat hän kuitenkin pystyi käyttämään diplomaattisuuttaan ja karismaattisuuttaan uusissa tehtävissä, joissa hän toimi aina erinomaisena puhujana ja puhui aina siitä, mitä tiesi varmasti. Kansainvälinen ura ei käynnistynyt vain yhden asian takia: Uunila ei osannut englantia. Hyvin hän menestyi kuitenkin Suomessa, ja hänelle myönnettiin Suomen urheilun suuri ansioristi vuonna 1983 sekä palkittiin hänet Suomen urheilugaalassa Elämänurapalkinnolla. Tänä päivänä hänen nimensä löytyy myös Jyväskylän yliopiston liikuntatieteiden kunniatohtoreiden nimilistalta.

Category: Urheilu

Comments are closed.