Triathlonista voi keski-ikäinenkin saada uuden, mahtavan harrastuksen

joulukuu 4, 2017 | By Lisää

Triathlon on viime vuosina villinnyt suomalaisia toden teolla, eikä ihme. Laji on mukavan monipuolinen ja tarpeeksi haastava. Tapahtumissa tuntuu olevan todella hyvä henki ja kilpailuja riittää aloittelijoista aina legendaariseen Ironman-kisaan asti. Triathlonin harrastajia löytyy ihan kaikista ikäluokista ja laji tuntuu tulleen tänne meillekin ihan jäädäkseen.

Lähipiirin urheiluinnostus voi olla tarttuvaa

Oma triathlon-urani alkoi vasta noin puoli vuotta sitten. Puolisoni innostui lajista ensin, mutta hänellä olikin aktiviinen juoksutausta takanaan. Jossain vaiheessa huomasin toisen tulevan treeneistä aina innosta puhkuen ja kiinnostukseni alkoi herätä. Myöhemmin kuulin, että tämä on varsin tavallinen tapa ajautua lajin pariin. Lajin kokeilemista jahkailin kuitenkin vielä muutaman kuukauden, sillä pohjakuntoni oli lähes nollassa useamman vuoden liikkumattomuuden jälkeen ja erityisesti uinti on aina ollut heikko kohtani, en edes osannut varsinaista vapaauintitekniikkaa. Aloin kuitenkin lukea lajista lisätietoa ja vähitellen sain vakuutettua itseni, että aloittamisesta voisi seurata vain hyvää.

Lähipiirin urheiluinnostus voi olla tarttuvaa

Alkuun pääsee parhaiten omaa kehoa kuunnellen

Rapakuntoisena aloitin ensin varovaiset juoksutreenit, joista ensimmäiset lenkit olivat kylläkin lähinnä kävelyä. Samalla yritin päätellä lähtötasoani ja mietin, uskaltaisinko koskaan liittyä treeneihin yhdessä muiden kanssa. Päätin kuitenkin olla armollinen itselleni, sillä aiemmat lenkkeilyinnostukset ovat lopahtaneet poikkeuksetta siihen, että olen piiskannut itseäni alusta asti liian kovaa ja homma on alkanut maistua puulta hyvin nopeasti. Hyväksyin siis faktan, että liikunnasta oli tullut pidettyä aivan liian pitkä tauko ja etenin juoksutreeneissä itseäni kuunnellen. Siitä pidin kuitenkin kiinni, että lähdin lenkille säännöllisesti.

Tuloksia aloin havaita yllättävän pian ja jaksoin juosta koko ajan pidempiä pätkiä. Toisinaan huomasin jopa nauttivani juoksupätkistä ja pystyin ajattelemaan muutakin kuin jäljellä olevia kilometrejä. Ilmeisesti rauhallisen aloitustahtini ansiosta vältyin myös kaikilta rasitusvammoilta. Kirjasin yleensä aina ylös puhelimen sovellukseen juostujen lenkkien pituuden ja juoksunopeuden. Hyvä puoli on, että meiltä löytyy kodin läheltä useita mukavia lenkkipolkuja, joita jaksaa juosta monta kertaa. Samalla pääsi helposti vertailemaan, kuinka paljon helpommin ja nopeammin joku reitti kulki kuukauden harjoittelun jälkeen. Huomasin nopeasti myös liikunnan positiiviset vaikutukset arkielämään, sillä nukuin paremmin ja stressikin pysyi kurissa.

Alkuun pääsee parhaiten omaa kehoa kuunnellen

Haastava uintiosuus vaati alleen tekniikkatreenin

Triathlon on kuitenkin muutakin kuin juoksua ja vähitellen tuli aika siirtää osa treeneistä uima-altaaseen. Koska jännitin uimista niin paljon etukäteen, päätin ottaa homman kerralla haltuun ja ilmoittauduin viikonlopun mittaiselle aikuisten uintikurssille. Se olikin kohdallani loistava päätös, sillä ensimmäistä kertaa opin oikean uintitekniikan ja sain huimasti lisää itsevarmuutta. Yksinään räpiköiden ja opetellen alku olisi ollut huomattavasti hankalampaa. Nyt jäin uimiseen koukkuun lähes saman tien. Tässä kohtaa aloin jo todenteolla innostua siitä, että triathlon voisi olla minullekin sopiva laji.

Triathlonissa uinti on monen mielestä haastavin osuus, sillä se suoritetaan yleensä avovedessä viileissä olosuhteissa, tosin märkäpuku päällä. Erityisesti suuremmalla osallistujamäärällä uintilähdöt ovat kaoottisia, joten tähänkin kannattaa jo etukäteen varautua. Lisäksi luonnonaallokossa uiminen on huomattavasti raskaampaa, kuin uimahallissa harjoitteleminen.

Alkuun pääsee ilman erikoisvarusteita

Pyöräilyä en mitenkään erityisesti ymmärtänyt edes treenata, paitsi työmatkat kuljen hyvällä säällä pyöräillen muutenkin. Aloittelijatason triathlon-tapahtumiin kelpaa pyöräksi vaikka ihan tavallinen mummopyörä, mutta toki vauhtia alkaa löytyä eri tavalla, kun välineen päivittää vähän parempaan. Jos kuitenkin haluaa aluksi kokeilla, olisiko laji ylipäätään itselle sopiva, ei tätä varten tarvitse vielä pyöräostoksille lähteä.

Alkuun pääsee ilman erikoisvarusteita

Aloittelija voi suorittaa myös uintiosuuden vaikka pelkässä uimapuvussa, mutta märkäpuku helpottaa kyllä paljon. Niitäkin monesti lainataan seurojen kautta. Uimalasit ovat todellinen pelastus veden roiskuessa ympärillä. Kunnollisiin juoksulenkkareihin suosittelen sen sijaan panostamaan heti, sillä rasitusvanhat ovat todella inhottavia vaivoja. Lenkkareidenkaan ei tarvitse olla heti sieltä kalleimmasta päästä, kunhan ne sopivat omaan jalkaan ja askellukseen.

Seuran kautta kohti tehokkaampia treenejä – ja ensimmäistä kilpailua

Sain siis treenattua enemmän tai vähemmän tavoitteellisesti useamman kuukauden ajan ja nyt keväällä liityin mukaan paikalliseen triathlon-seuraan, josta sain harjoitteluun lisävinkkejä. Oma kuntonikin oli kohonnut jo sen verran, että treenasin mielelläni yhdessä muiden kanssa. Samalla valmentaja piti huolta treenien monipuolisuudesta ja auttoi seuraamaan kehitystä. Lajitovereiden ja valmentajan innostamana päätin lopulta ilmoittautua myös ensimmäisiin kisoihini. Puoliso oli osallistumassa joka tapauksessa, joten oli helppo ratkaisu osallistua samojen kisojen aloittelijaluokkaan.

Aloittelijoiden kisat ovat avoimia kaikille, mutta mikään läpihuutojuttu tämä ei silti ollut. Kyseessä oli ns. sprinttimatka, eli 750 metrin uinti, 20 kilometrin pyöräily ja viiden kilometrin juoksu. Juoksuosuudessa sain pidettyä vauhdin melko hyvin suunnitelman mukaisena, joten tähän olen itsekin tyytyväinen. Uintiosuudessa kaikesta henkisestä valmistautumisesta huolimatta sekoilin hieman lähdössä ja sain napakan iskun naapurin kyynärpäästä. Toivuin tilanteesta kuitenkin nopeasti ja uinti poijulle onnistui. Pyöräilyosuudessa huomasin olevani oikeastaan yllättävän hidas. Olen treenannut kestävyyttä paljon enemmän kuin nopeutta ja nyt huomasin se itsekin kilpakumppanien painaessa ohitse. Poljin koko matkan turvallisesti keskijoukoissa.

Parasta elämässä on itsensä ylittäminen

Parasta elämässä on itsensä ylittäminen

Ensimmäisten kisojeni jälkeen olin kliseisesti väsynyt, mutta onnellinen. Tällä tasolla kyse on lähinnä itsensä ylittämisestä ja fiilis maaliin päästessä oli huikea. Omien suoritusten parantamisessa riittää tavoitetta loppukeväälle ja kesälle ja ajatus säännöllisistä treeneistä ilahduttaa. Sen verran kisa vei kuitenkin energiaa, että vapun vietto sujuu ihan kotioloissa, siman ja munkkien voimin. Treenien sijasta vietän aikaa lähipäivinä penkkiurheilun parissa. Tänään lapsien nukahdettua aion rentoutua lähinnä leffan ja lätkämatsien parissa, valmistautuen Suomen MM-peleihin ja tietenkin oman joukkueen voittoa toivoen. Huomaan jaksavani urheilua parhaiten silloin, kun se on tasapainossa muun elämän kanssa, eikä mene liialliseksi suorittamiseksi. Rentoutumisen, urheilun ja mielenkiintoisen työn kanssa kaikki on nyt tasapainossa ja tällä reseptillä aion myös jatkaa.

Category: Urheilu

Comments are closed.