Stereotypioita rikkonut nainen – osa 2

syyskuu 16, 2018 | By Lisää

Sylvi lähti Lontoon olympiakisoihin 1948 jo parin vuoden kilpamelojan kokemuksella. Hän oli ainoa naismeloja Suomen joukkueesta, ja kaikki päätoiminta oli pyörinyt miesosallistujien ympärillä.

Sylvi oli ikään kuin roikkumassa mukana; lisäksi hän ei puhunut englantia ja tunsi itsensä aika yksinäiseksi ennen kisapäiviä. Hänet ei edes haettu avajaisjuhlaan, minne hän sitten suuntasi omin päin ja pääsi pääkatsomon kilpailijakortilla. Asia askarrutti Sylviä jatkossakin: minkä takia kilpaurheilua pidetään vain miesten lajina? Miksi naisia ei oteta vakavasti urheilussa? Olympialaisissa Sylvi oli kajakkiyksikköjen finaalissa kuudes.

Ei Tukea Muualta? Ryhdytään Itsenäisiin Treeneihin!

Suomi oli valmistautumassa vuoden 1950 kilpailuihin Tanskassa ja vuonna 1952 Helsingissä järjestettäviin olympialaisiin, ja keväällä 1950 maajoukkuemelojille järjestettiin leiri Vuokatissa Kanoottiliiton aloitteesta. Miten kävi? Sinne otettiin mukaan vain miehet. Naisista ei ollut puhettakaan. Sylville tämä ei kuitenkaan merkinnyt sitä, että hän luopuisi koko kilpailuajatuksesta; päinvastoin, hän ryhtyi harjoittelemaan kovasti kotona. Alkukesästä 1950 Ruovedellä pidetyissä kilpailuissa hän teki reittiennätyksen: tulos oli kymmenen sekuntia parempi kuin Lontoon olympiavoittajan aika. Vaikka Kanoottiliitolla ei ollut pientäkään ajatusta siitä, että Kööpenhaminassa samana vuonna järjestettäviin MM-kilpailuihin otettaisiin naisia, mutta tällaisten suoritusten jälkeen Sylvin oli vaan pakko päästä osallistumaan. Kaksikkomelontaan pääsi Sylvin pariksi Greta Grönholm. Tytöt menestyivät Kööpenhaminassa hyvin: kultaa tuli sekä naisten kajakkikaksikoista että naisten kajakkiyksiköistä, ja jälkimmäiseksi mainittu meni siis Sylville.

Ei Tukea Muualta? Ryhdytään Itsenäisiin Treeneihin!

Seuraavaksi ohjelmassa olivat Helsingin olympialaiset vuonna 1952. Siellä ei melottu kajakkikaksikoita, ja sen lisäksi joka maasta sai osallistua vain yksi meloja. Karsinnoissa Sylvi meloi toverinsa Greta Grönholmin olympialaisista ulos ja pääsi olympialaisurheilijoiden naisten listoille. Silloin Sylvi oli jo 37 vuotta vanha, ja hän oli täysin varma siitä, että nyt on viimeinen mahdollisuus edessä. Taustalla oli muutakin kuin pelkkää kilpaurheilun voiton tavoittamista: Sylvi ja hänen perheensä on kärsinyt sotien aikana Neuvostoliiton joukkueilta tarpeeksi, ja kaksi kovinta vastustajaa olivatkin toinen Itävallasta ja toinen Neuvostoliitosta, menestyvä meloja Nina Savina. Siinä oli kunnon haaste edessä, mutta Sylvi päätti, että hänen pitää olla ainakin venäläistä naista parempi – ja näin tapahtui. Sylvi voitti kultaa, itävaltalainen Gertrude Liebhart hopeaa ja Neuvostoliiton Nina Savina pronssia. Maaliintulon jälkeen Sylvi oli päästänyt suustaan historiallisen ilmaisun: ”Paistaa se päivä risukasaankin”. Suomessa valittiin vuoden urheilija jo noina aikoina, mutta Urheilutoimittajain Liitto teki nais- ja miesurheilijoiden listat erikseen. Tämä tarkoitti Sylville sitä, että hän ei saanut kertaakaan vuoden urheilijan titteliä, mutta vuosina 1950 ja 1952 hänestä tuli vuoden naisurheilija. Helsingin olympialaisten jälkeen hän jatkoi melonnan parissa vielä viiden vuoden aikana, mutta ei kuitenkaan harjoitellut täysipainoisesti, joten jo vuonna 1954 melonnan maailmanmestaruuskilpailuissa tuli kaksikoissa kahdeksanneksi Eila Eskolan kanssa.

Yhteiskunnallinen Merkitys

Sylvi Saimo on ollut aidosti mukana kaikessa toiminnassa, joka parantaisi naisten asemaa tuon aikaisessa Suomessa. Hän oli se nainen, joka ilmestyi eduskuntakokoukseen housupuku päällä varoituksista huolimatta, ja siitä alkoi uusi kausi kaikille muillekin naisille. Sylvi Saimo on ehtinyt toimia kansanedustajana kolmentoista vuoden aikana aina vuodesta 1966, kunnes vuonna 1979 hän putosi politiikasta pois vaalien tuloksena. Urheilu kulki Sylvi Saimon elämässä koko ajan mukana, ja hän levitti tietoa liikunnan hyödyistä myös kaikille muille Suomen naisille. Hän ei ollut kertaakaan naimisissa ja jaksoi suunnata energiaa yhteiskunnan muutoksiin. Sylvi Saimo kuoli vuonna 2004 aivoinfarktin jälkeen.

Yhteiskunnallinen Merkitys

Category: Urheilu

Comments are closed.