Onnistuneita laukaisuja

syyskuu 22, 2018 | By Lisää

Suomen kaikkien aikojen menestynein ampuja menehtyi vuonna 2010 Helsingissä. Hänellä on ollut pitkä elämä täynnä hyviä urheilusuorituksia, ja häntä voidaan pitää nykyisinkin ammuntaurheilun mallina lajia harrastavalle nuorisolle.

Onnistuneita laukaisuja

Kaikki Alkoi Jo Lapsuudessa Ja Kehittyi Nopeasti

Pentti Tapio Aleksi Linnosvuo oli syntyessään vuonna 1933 Lindroos. Hänen kotikaupunkinsa on Vaasa, mutta hänen isänsä teki töitä junaliikenteessä kirjurin ja asemapäällikön roolissa, joten matkustamista riitti: Pentti on päässyt asumaan isän siirtojen liikuttamana Kurikassa, Seinäjoella, Ojakkalassa ja Hangossa, ja lopuksi perhe muutti Helsinkiin vuonna 1939. Kesät Pentti vietti Särkisalossa, missä pääsi tekemään ensimmäisiä laukaisuja: täysihoitotalon emäntä antoi pojille luvan ampua rastaita puutarhasta. Silloin Linnosvuo harrasti myös erilaista palloilua: jääkiekkoa, koripalloa ja jalkapalloa. Teini-iässä hän valitsi harrastuksekseen ammunnan ja pistäytyikin säännöllisesti Suomen Mestästysyhdistyksen ampumaradalla Huopalahdessa. Pentti oli vasenkätinen, ja aloitus oli hänelle vaikeaa: pienoiskivääri tuntui liian ”väärältä” ja hän siirtyi pistooleihin. Pojalla on ollut selvästi intohimoa ammuntaan, sillä jo kolmen vuoden kuluttua lajin aloittamisesta hän voitti kuvioammunnan yleisen sarjan Suomen mestaruuden ollessaan vasta kahdeksantoista vuotta nuori. Ei ollut mikään yllätys, että melkein heti tämän jälkeen hänet kutsuttiin olympiavalmennusjoukkoon, ja jo 19 vuoden iässä Pentti pääsi ensimmäisiin olympialaisiinsa, jotka pidettiin Helsingissä vuonna 1952. Niissä hän sijoittui viidenneksi. Samoissa kisoissa ammuntaa Pentille opettanut Hölsö joutui tyytymään neljänteentoista sijaan.

Olympiapistooliammunta

Ensimmäiset olympialaiset eivät saaneet Penttiä jättämään lajia. Päinvastoin, jo kahden vuoden kuluttua Helsingin olympialaisista hän osallistui ammunnan maailmanmestaruuteen Venezuelan pääkaupungissa Caracasissa, ja hankki itselleen ensimmäisen ja ainoaksi sitten jääneen maailmanmestaruutensa. Kyse oli Venezuela-pistoolin joukkuekilpailusta. Seuraavat olympialaiset olivat Pentille työläitä: hän oli silloin suorittamassa ylioppilastutkintoaan loppuun, mutta ehti myös kilpailla. Vuoden 1956 lopussa hän oli ampumassa Melbournessa ja voitti kultaa vapaapistooliammunnassa, kun vastassa oli urheiluampuja Neuvostoliitosta.

Olympiapistooliammunta

Linnosvuo keskittyi kaikista lajeista eniten nimenomaan olympiapistooliammuntaan, mutta siitä ei hänelle tuona vuonna mitalia tullut: toinen neuvostoliittolainen ja kaksi romanialaista menestyivät paremmin, vaikka ensimmäisellä yrityksellä Linnosvuo jakoikin kolmannen sijan Gheorghe Lichiardopolin kanssa, mutta hävisi uusinnassa. Näiden kisojen jälkeen moni olisi jo ajatellut, että nyt pitäisi lopettaa, mutta ei Linnosvuo. Hän valmistui merkonomiksi ja jatkoi ammunnan parissa – ja oli läsnä myös seuraavissa olympialaisissa Roomassa vuonna 1960. Siellä hän kärsi vatsataudista ja vapaapistoolikilpailussa menestyi huonosti sijoittuen kolmanneksitoista. Olympiapistooliammunnassa hän kuitenkin aloitti hyvin ja pysyi kisojen ensimmäisellä puoliskolla kolmantena, ja toisen puoliskon jälkeen hän oli samalla tasolla McMillanin kanssa, joka oli hyvin menestyvä ampuja Yhdysvalloista. Heidän lisäksi kolmikossa oli neuvostoliittolainen Aleksandr Zabelin. Suoritettiin uusinnat, ja Yhdysvaltoihin lähti kultaa, Suomeen hopeaa ja Neuvostoliittoon pronssia. Olisiko Linnosvuon pitänyt tyytyä hopeaan?Ei kai. Hän lähti seuraaviinkin olympialaisiin vuonna 1964 Tokioon. Sieltä hän toi pitkään odotetun kultamitalin. Hän harjoitteli paljon myös kisapaikalla juuri ennen kilpailuja, ja kilpailuissa menestyi mallikkaasti: Romania ja Tsekkoslovakia jäivät taakse, hopea yhdellä pisteellä ja pronssi kahdella. Seuraavissa olympialaisissa ei enää naksahtanut: ne pidettiin Meksikossa ja paljon korkeampana kuin aikaisemmat pelit, ja vaikka korkeaan ilmanalaan yritettiin sopeutua harjoittelemalla kisoja ennen Pyreneillä, se ei auttanut: Linnosvuon kunto heikkeni jo harjoitusleirillä eikä ehtinyt palautua olympialaisiin mennessä. Hän oli niissä olympialaisissa yhdestoista.Seuraaviin olympialaisiin häntä ei edes ehdotettu Ampumaliiton puolelta, ja niin myös Suomen Olympiakomitean hallitus jätti hänet valitsematta kilpailuihin mukaan. Linnosvuo jatkoi ampumista harrastuksena ja toimi myös pistoolivalmentajana, mutta ei enää kilpaillut. Hänelle myönnettiin Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun suuri ansioristi ja lisäksi nimettiin Vaasassa sijaitseva pistoolirata Pentti Linnosvuon mukaan.

Category: Urheilu

Comments are closed.