Mäkihyppy Suomessa

22 huhtikuun, 2020 | By Lisää

Mäkihyppy on Suomessa varsin tunnettu ja aikoinaan myös kilpatasolla menestystä saanut talviurheilulaji, jossa mäkihyppääjä hyppää suksilla hyppyrimäestä mahdollisimman pitkän ilmalennon mahdollisimman tyylikkäästi ja tulee alas myös hallitusti.

Mäkihyppy Suomessa
Mäkihyppy Suomessa

Vaikka lajin huippuvuosista – mitä tulee kansainväliseen menestykseen – on aikaa, mäkihyppyä ei edelleenkään voi jättää mainitsematta suomalaisista talviurheilun suosikkilajeista keskusteltaessa. Suomen oma hyppääjälegendamme vailla vertaansa on tietysti Matti Nykänen. Muitakin erinomaisia lajin taitajia Suomessa on, heistä tunnetuimmat jo hyppyhommista eläköityneitä. Janne Ahonen mainittakoon heti ensimmäisenä elävänä legendana.

Ei kai yllätä ketään, että mäkihyppy keksittiin Norjassa, tarkemmin sanottuna Telemarkissa. Lumen luvatuissa maissa Norjassa ja Suomessa mäkihyppy onkin ollut aina arvostettua. Se on hyvin suosittu laji Keski-Euroopassakin, ja sitä harrastetaan myös Japanissa ja Pohjois-Amerikassa. Aiemmin mäkihypyssä käytettiin ihan samanlaisia suksia kuin maastohiihdossa. Suomen ensimmäiset silloin vielä mäenlaskuksi kutsutun lajin kilpailut pidettiin vuonna 1899. Aluksi hypyn pituutta ei mitattu ollenkaan, vain niin kutsuttua Telemark tyyliä arvioitiin.

Tyylit ovat vaihdelleet vuosien saatossa. Suomalaiset kehittivät myös ryhdikkään pystyasennon 1900-luvun alussa, jolloin hyppy ylsi ehkä korkeintaan 30 metriin. Tyylipisteet tulivat lähinnä siitä, että hyppääjä pysyi pystyssä. Nykyinen V-tyyli suksien kärjet V-kirjaimen asennossa ja kannat yhdessä sai aikoinaan naurua osakseen, mutta kiistatta näin hypyt pitenivät. Maailman parhaat hyppääjät kilpailevat vuosittain koko kauden kestävässä maailmancupissa. Kilpailujen seuraaminen on aina ollut henkeäsalpaavan jännittävää nykyään yli 200 metrinkin hypyissä. Maailmancupin arvostetuin kilpailu käydään Keski-Euroopan mäkiviikolla. Telemark alastulo on tärkeää, pitkäkään hyppy tasajaloin alas tömähtäen ei tuo voittoa kotiin.

Suomalaisten menestystarinat

Suomalaisten menestystarinat
Suomalaisten menestystarinat

Suomi on historiassa yksi mäkihypyn suurmaista, vaikka nykyinen taso ei sitä enää vastaakaan. Matti Nykänen voitti jopa neljä olympiakultaa monien muiden kultamitalien ja maailmancup voittojen lisäksi. Janne Ahonen on myös voittanut urallaan useampia maailmanmestaruuksia ja -cupeja. Näiden kahden legendan lisäksi maailmancupin kokonaiskilpailujen voittajien kastiin kuuluvat Ari-Pekka Nikkola ja Toni Nieminen. Lisäksi osakilpailuvoittoja ovat myös saavuttaneet Matti Hautamäki, Mika Laitinen, Jari Puikkonen ja Jani Soininen. Näistä voitoista ja menestyksen huumasta on kuitenkin kulunut jo tovi. Suomalaiset eivät ole voittaneet yli vuosikymmeneen yhtään olympiamitalia eivätkä sijoittuneet parhaan kolmen joukkoon maailmancupin kokonaiskilpailussa. Antti Aalto on nykyinen uusi lupaus lajille ja ainoa maajoukkueurheilija, joka on selkeästi parantanut tuloksiaan.

Suomalaisen mäkihypyn tulevaisuus

Onko mäkihypyn aikakausi sitten päättymässä kokonaan Suomessa? Menestystä riitti aina 2000-luvun alkupuolelle saakka. Mitä sitten tapahtui? Harrastajamäärät laskivat pysähtymättä niin, että nykyään mäkihyppääjiä on jäljellä enää viimeisen laskun mukaan 45. Syyksi on arveltu muun muassa Suomen kaupunkilaistumista ja muutosta elämäntavoissa. Tiimihenkiset joukkueurheilulajit ovat nykyään paljon suositumpia. Esikuvat ovat jo jokseenkin vanhentuneita. Alamäkeä mennään vauhdilla.

Toni Nieminen on analysoinut karkeasti, että Suomen muinoinen menestys sokeutti. Keskityttiin vain yksilöihin, eikä kunnon järjestelmään, joka tuottaisi menestyviä huippuosaajia. Kun kaikki nämä lahjakkaat yksilöt yksitellen varsin lyhyen ajan sisällä jäivät kuvioista pois, jäljelle jäi vain tyhjyys.

Pientä toivoa tulevaisuudesta elätetään kuitenkin. Ainakin viime kaudella 2018-19 tapahtui pientä edistystä, kun maajoukkue keräsi enemmän pisteitä kuin moneen vuoteen sijoittumalla maiden välisen tilaston kymmenenneksi. Tämä luo todellakin pienen pientä toivoa, että maasta se pienikin ponnistaa ja vielä on kaikki mahdollista. Tähän tarvitaan vain tiettyjä edellytyksiä. Rahan puute oli aiemmin ongelma. Nyt onneksi homma ei ole enää budjetista eikä tukijoistakaan kiinni. Maajoukkueella on myös uusi ranskalainen tunnettu teknikko ja apuvalmentaja, Frederic Zoz, joka luo uutta uskoa suomalaisen mäkihypyn menestykseen tulevaisuudessa. Matka huipulle on edelleen pitkä, mutta uskokaamme, että toivoa on aina – ja rohkeutta, mitä tämä laji vaatii.

Category: Urheilu

Comments are closed.