Kiipeily on hauskaa, haastavaa ja koukuttavaa – ja sopii kaikille

joulukuu 17, 2017 | By Lisää

Kiipeily on ihmiselle luontainen liikkumatapa ja tämän huomaa erityisesti lapsista, joita ei tunnu mikään pidättelevän kivien ja kallioiden päältä ja puiden oksista. Ihmiset ovat harrastaneet kiipeilyä käytännössä katsoen aina, mutta virallisena lajina sitä on pidetty luultavasti Mont Blancin valloituksesta alkaen eli vuodesta 1786. Melko kauan joka tapauksessa.

Vuorikiipeilystä harrastekiipeilyyn

 

Vaikka kiipeily tarkoitti pitkään nimenomaan vuorikiipeilyä ja sai sitä myötä vaarallisen lajin maineen, on se nykyään todella yleinen harrastus ihan tavallisten kuntoilijoiden keskuudessa. Sisäkiipeilypaikkoja tulee jatkuvasti lisää ja monelle kiipeily onkin täysin hallissa tapahtuva harrastus. Tämän lisäksi ilman sen kummempia erikoisvarusteita voi suunnata myös pienemmille kallioille eli bouldereille, jolloin kiivetään luonnon muodostamaa kiviseinämää pitkin.

Vuorikiipeilystä harrastekiipeilyyn

Vuorikiipeilyssä tavoitteena on tietenkin ensisijaisesti päästä vuoren huipulle asti ja tässä sattuu toisinaan myös onnettomuuksia, joista lajin vaarallinen maine on saanut alkunsa. Nykyään harrastetaan lisäksi paljon teknistä kiipeilyä ja vapaakiipeilyä. Kalliokiipeilyssä kiipeilijät nauttivat lähinnä hienoista reiteistä, eikä korkeus on itsetarkoitus. Kalliokiipeily alkoi yleistyä lajina toisen maailmansodan aikoihin ja samalla markkinoille alkoi tulla myös erilaisia kiipeilyyn tarkoitettuja harrastusvarusteita, kuten valjaat ja varmistusvälineet, kitkakumitossut ja aiempaa joustavammat köydet.

Boulderointi ja seinäkiipeily kiinnostavat harrastuksena yhä enemmän

Seinäkiipeily alkoi yleistä 1960-luvun loppupuolella, mutta vielä tuolloin kyseessä oli lähinnä kalliokiipeilyä varten harjoitteleminen. Vähitellen seinäkiipeily vakiintui kuitenkin omaksi lajikseen ja harrastuspaikoiksi alettiin rakentaa seinäkiipeilyhalleja. Suomessa järjestettiin ensimmäiset seinäkiipeilykilpailut vuonna 1981. Jo aiemmin mainittu boulderointi eli lohkareilla kiipeileminen keksittiin hieman samalla tavalla. Monet vuorikiipeilijät asuivat liian kaukana vuorista voidakseen aktiivisesti harjoitella vuoristoympäristössä. Lähempää löytyi kuitenkin tarpeeksi suuria hiekkakivilohkareita, joilla pystyi harjoittelemaan erilaisia kiipeilytekniikoita jopa ilman vuorikiipeilyvarusteita. Nykyään boulderointi on ohittanut suosiossa jo reippaasti vuorikiipeilyn.

Boulderointi ja seinäkiipeily kiinnostavat harrastuksena yhä enemmän

Seinäkiipeily, boulderointi ja kalliokiipeilykin ovat harrastuksia, jotka sopivat oikeastaan kenelle tahansa asiasta kiinnostuneelle. Kiipeilyssä käytetään apuna turvavaljaita ja tarvittaessa kiipeilykaveri varmistaa toisen kiivetessä. Kiipeily on ennen kaikkea tekniikkalajia, eikä voimalla pärjää pitkällekään. Lapset pärjäävät lajissa yleensä erittäin hyvin, sillä he osaavat luontaisesti kannatella kehoaan oikein ja ovat myös aikuisia notkeampia. Harrastajien joukosta löytyy niin elämäntapakiipeilijöitä kuin kuntoilijoitakin. Toiset hakevat maksimisuorituksia, toiset jaksavat loputtomiin hioa tekniikkaansa. Suomen kiipeilyliiton mukaan lajin harrastajia löytyy maastamme jo yli 10 000.

Alkuun pääsee ilman erikoisvarusteita

Kiipeily kannattaa aloittaa alkeiskurssilta, jolloin oppii saman tien oikean tekniikan ja varusteiden oikean käytön. Sisäkiipeilykeskuksissa neuvotaan yleensä mielellään lajin pariin ja vuokravarusteilla voi kokeilla, sopisiko laji itselle.

Alkuun pääsee ilman erikoisvarusteita

 

Category: Urheilu

Comments are closed.