Intohimosta voittoon

syyskuu 21, 2018 | By Lisää

Siiri Rantanen, tai muuten tunnettu myös hänen lempinimellään Äitee, oli syntyessään Lintunen. Hän syntyi vuonna 1924 Tohmajärvellä ja vietti lapsuutensa isossa kuuden lapsen maanviljelijäperheessä. Hänen äitinsä kuoli nuorena, ja Siirin tehtäväksi tuli osittain korvata äitiään: hän hoiti pienempiä sisaruksia, lypsi lehmiä, leipoi ja siivosi. Töitä hän teki paljon, mikä sai hänen kunnon pysymään aina hyvänä, ja intohimo suksiin syntyi Siirin ollessa vielä pieni lapsi.

Varmasti Onnistuu, Kun Oikeasti Haluaa

Siirin ensimmäiset sukset olivat hänen enonsa tekemät. Ensimmäistä kertaa hän lähti hiihtämään lainaamalla tädin suksia tälle siitä kertomatta, ja sen jälkeen vihjaili isälle, että olisi kiva saada perheeseen omatkin sukset. Isä vei sitten Siirin enolle puolitoistametrisen koivun ja eno teki siitä sukset sekä Siirille että hänen siskoilleen. Tytöt viettivät paljon aikaa kilpapaikalla kilpailuja seuratessaan, kunnes joku vihdoin viimein ymmärsi, että hekin haluavat osallistua! Siiri ei kuulunut noina aikoina mihinkään seuraan, mutta pääsi mukaan Värtsilän Teräksen nimissä. Hän oli varma siitä, että onnistuu kilpailussa – ja näin tapahtui: Siiri voitti sen täysin voitelemattomilla suksilla. Sitä ennen hän hiihti koulussa poikien sarjassa, sillä tytöistä hän ei saanut yhtään kunnon vastustajaa.

Varmasti Onnistuu, Kun Oikeasti Haluaa

Ennen Siirin varsinaista hiihtouraa hän meni naimisiin Kallen kanssa, jonka kanssa oli elänyt hänen kuolemaan saakka vuonna 2004. Siiri oli etsinyt itselleen sellaista miestä, joka ei olisi maatilaihmisiä, koska hän tiesi maatilan arjen erittäin hyvin ja ymmärsi sen, että maatila vie paljon aikaa – niin paljon, että sitä ei jäisi hiihtämiseen. Kalle olikin seppä. He muuttivat yhdessä Liperiin ja saivat kaksi poikaa, minkä jälkeen Siiri sai mieheltään ikään kuin luvan hiihtää niin paljon kuin hän haluaa. Lempinimi Äitee syntyi juuri siitä, että Siirin tapaus oli melko poikkeuksellinen: silloin kilpaurheilua harrastaneet naiset olivat yleensä vielä naimattomia.

Kilpailuaikaa

Siiri muutti Lahteen ja sai siellä ensimmäiset kunnon kilpasukset Järvisen tehtaalta. Se tapahtui päivä ennen Siirin ensimmäisiä kansainvälisiä hiihtokilpailuja vuonna 1951. Vuonna 1952 Siiri osallistui jo Oslossa pidettyihin talviolympialaisiin, missä palkintosijoille pääsi kolme suomalaisnaista ja Siiri oli niistä kolmas. Tämän jälkeisissä Italiassa pidetyissä Cortinan olympialaisissa vuonna 1956 Siiri menestyi myös hyvin: viestissä tuli kultamitali. Päävastustajana oli Neuvostoliiton viestiankkuri. Ja niin: monelle urheilumiehelle naishiihtäjien pääsy olympialaisiin oli järkytys. Se oli vasta alkua: vuoden 1952 olympialaiset olivat ensimmäiset, joihin pääsi naishiihtäjiä.

Kilpailuaikaa

Rauhallista Elämää

Siiri jatkaa hiihdon parissa myös kilpailu-uransa jälkeen. Hänellä oli ongelmia selän kanssa, mutta lääkärin neuvo säännöllisestä urheilusta toimii: hiihto ja mikä tahansa muukin liikkuminen pitää selkälihakset kunnossa. Siiri muistelee lämmöllä niitä aikoja, kun hän oli hiihtämässä muiden naisten kanssa: naisseuroja ei juuri ollut ja miesseuroihin ei vaan päässyt. Urheilijan työtä ei pidetty työnä ja kun töissä oltiin pois hiihtoleirin takia, poissaolopäivät vähennettiin palkasta. Siiri korostaa, että tyttöjen leirit olivat oikeaa luomuhiihtoa, jossa ei tunnettu mitään dopingia eikä nykyaikaisia energiapatukoita, vaan pärjättiin mustikkakeitolla. Päivien päätteeksi saatettiin joskus tanssiakin. Muuten aika kului tällaisissa leireissä ja itsenäisissä treeneissä hauskasti: tytöt nauroivat paljon ja pitivät yhdessä hauskaa.

Rauhallista Elämää

Tänä päivänä Siiri asuu vieläkin Lahdessa ja pitää hyvää huolta terveydestään: hän hiihtää, lenkkeilee ja pyöräilee. Lahden kaduilla hänet tunnetaan hyvin ja tervehditään aina vastaan tullessa. Hän osallistuu erilaiseen hiihtotoimintaan ja vielä 71 vuoden iässä hiihti täysmittaisen Finlandia-hiihdon, joka on pituudeltaan 75 kilometriä.

Category: Urheilu

Comments are closed.